Vuosi 2014 on kohta jo ovella...

Raketit paukkuu ulkona ja kaikki kolme koiraa vaan vetelee sisällä sikeitä. Johan sitä on vuosi rehkittykin, kuka enemmän ja kuka vähemmän, joten mitä sitä enää vuoden viimeisinä tunteina stressaamaan...

Nyt tai ei koskaan onkin hyvä hetki muistella vuotta 2013. Mitään tavoitteita ei tullut kirjallisesti julkistettua, mutta nyt on hyvä todeta että omassa päänupissa asetetut tavoitteet saavutettiin oikein hyvin :)

Vuoden tärkein tavoite oli ehdottomasti Lilin AVAutuminen. Kisakausi aloitettiin normaaliin tapaan maaliskuun alun kotikisoissa ja tulokset oli alkuun yhtä nihkeät kuin edellisenä vuotenakin. Nollaputki saatiin alkuun vasta huhtikuun puolivälissä, mutta sitten tulikin kahtena peräkkäisenä viikonloppuna tuplat ja SM-nollat sekä karsintanollatkin oli kasassa. Sitä viimeistä sertiäkin yritettiin jo tarjota kovassa seurassa Vantaalla, mutta valitettavasti vain kolme päivää liian aikaisin... 

Jokunen nolla irtosi kisoista vielä myöhemmin keväällä, mutta kontaktiongelma alkoi ikävästi nostaa päätään. Ensimmäiset 65 rimat kisoissa tuotti myös ongelmia... SM-kisoissa päästiin vetämään kaikki kolme rataa - karsintarata hyvä, finaaliradalla ja joukkueradalla olisi ollut rahkeita parempaakin. Mutta joka tapauksessa hienosti finaaliin ja siltäkin radalta tulos! 

SM-kisojen jälkeisistä kisoista heti tuplanolla seuraavaa vuotta varten plakkariin. Sertijahtia jatkettiin helteessä ja kontaktiongelmien kanssa, jokunen rata keskeytettiin kontaktien takia. Ja sertikin meni hienoiseen kontaktivirheeseen... SM-nollat 2014 saatiin kasaan jo piirinmestiksissä elokuun välissä, aikaisempina vuosina on saatu odottaa aina huhtikuun puoliväliin asti. 

Syksyllä saatiin oikein kunnon nollatuloskunto päälle, mutta sertiin asti ei vain vauhti riittänyt. Kontaktit parani muuten kuin keinun osalta, jolla nähtiinkin vähän turhan vauhdikkaita suorituksia. Kisakausi oli tarkoitus lopettaa omiin kisoihin lokakuun lopussa, mutta kun vuoden tärkeintä tavoitetta ei oltu vielä saavutettu, niin vielä lähdettiin yhdet kisat kokeilemaan itsenäisyyspäivänä. Ja sieltähän se kaivattu sertikin vihdoin irtosi! Kontaktitkin suoritettiin mallikelpoisesti. 

Joten Lili aksailut 2013:

- 21 nollaa, joista 5 tuplanollaa

- FI AVA 

 Tokoilu oli vähän jäänyt aksailun varjoon, mutta piirinmestikset oli asetettu taas tavoitteeksi uuden luokan korkkaamiseen kahden vuoden tauon jälkeen. Yksi 1-tulos voittajasta oli tavoitteena syksyn aikana. Treenaamaan päästiin kunnolla vasta kun säät salli ulkona treenaamisen. Mitään himotreenausta ei ollut missään vaiheessa havaittavissa, mutta niin vaan alkoi Lili olla kisakunnossa elokuussa kun oli piirinmestaruuskisojen aika. Kunto kesti myös tositilanteen ja niin VOI1-tulos luokkavoitolla heti ensimmäisellä yrityksellä! Kaupan päälle vielä piirinmestaruusjoukkuehopeaa! Koska 1-tulos tuli hieman etuajassa ja EVL:n liikkeitä ei oltu vielä aloiteltukaan, niin käytiin tekemässä vielä TK3 koularikin. Kolme koetta ja kolme ykköstulosta, joten voisi sanoa että tekeminen on varmalla pohjalla.  

Nomikin aloitti myöskin kisauransa, hyvin maltillisesti tosin. Yhdet kisat keväällä ja kahdet syksyllä. Tuloksena yksi nollavoitto ja kaksi hyvää vitosta. Lopuissa oli ongelmia häiriöherkkyyden takia. 1-luokassa jatketaan siis edelleen.

Milan puolestaan treenaili omaksi ilokseen sekä toimi koekaniinina EVL:n liikkeiden opettamisessa :)

Vuoteen mahtui myös uusi työpaikka keväällä, osoite pysyi edelleen samana. Mihis sitä Skinnarilan vapaavaltiosta lähtis :) Työmatka ei vaatisi minkäänlaista autoa, mutta raaskihan sitä vihdoin pistää armaan kulkuneuvon vaihtoon. Onneksi löysi parhaimman mahdollisen uuden kodin, niin ei pääse ikävä yllättämään :) 

Tavoitteita ensi vuodelle sitten:

- Kaikki pysytään terveina

- Tulostavoite nro 1: Lili TVA. Ei varmaan voi olla enää muuta tavoitetta kun on jo TK1, TK2 ja TK3...

- Tokon SM-kisoja ei ehkä vielä 2014, mutta seuraavana sitten viimeistään?

- Agin SM-kisoissa / piirinmestiksissä tuplanolla

- Kontakteista ei lipsuta

- Kisoja hyvällä mielellä (ja ehkä uusissa maisemissakin), mutta itseä ja koiran taitotasoa sopivasti haastaen. Miksi enää varmistella...

- Nomi 2-luokkaan 

Hyvää Uutta Vuotta 2014

Tampereen tuliaisia

Tampereelle ja takaisin ja niin on Astralla kaveri! Viimeeksi tuolta suunnalta haettiin Nomi, toivottavasti tämä osoittautuu yhtä hyväksi hankinnaksi :)

Pitäisköhän molemmat vai joko on aika luopua uskollisesta ja luotettavasta kisa- ja treenimatkojen kumppanista? Sniif... Lähes 100 000 yhteistä kilometriä takana 7 vuoden aikana ja aina on päästy määränpäähän varmasti ja ongelmitta. Kyytiin on mahtunut hyvin monta karvapäätä kerrallaan ja vielä tavaraakin :), kesähelteilläkään ei ole tunnelma lämmennyt liiaksi. Kuskin ajomukavuuden taannut automaattivaihteisto asetti riman seuraajalle korkeaksi. Kerran automaatti, aina automaatti... Mutta löytyihän se "perintöprinssi" vihdoin ja viimein.

Tietysti jos olisi mahdollista pitää kaksi autoa, niin se toinenkin voisi näyttää tältä vähän pidempään.

Todellisuus "koira-autojen" kanssa on yleensä ihan jotain muuta :) Mut jos karvat edes irtoais noista nahkapenkeistä helpommin?

Piparihaaste x 3

Kerta muutkin niin kyl myökii :) Milanin ja Lilin pitäisi tämä "koulutettuina" klaarata helpostikin, Nomia ei ehkä moisella haastella kehtaisi rääkätä...

Aloitetaan helpoimmasta eli Lilistä. Kaikkein ahnein, mutta myös tottelevaisin. Helppoa kuin mikä... Kuvat kahdella kameralla, olisi varmaan ehtinyt testata vaikka mitä säätöjäkin. "Saa"-käskyllä pipari upposi kuitenkin kitaan samantien.

"Mitä vanhemmaksi tulen, sitä itsepäisemmäksi muutun" Milan vuoroon seuraavana. Ei ollut ihan niin helppo nakki, mutta onneksi ei kykene vetämään kitusiinsa mitään suoraan, vaan kaikki pitää syödä lattian kautta, joten ehti hyvin kieltämään. Ilme kertoo kaiken ;)

Kerta kaksi ensimmäistä meni sen verran kivuttomasti, niin pitihän tätä Nomillakin kokeilla, että saataisiin edes vähän haastetta. Alku ei ollut lupaava... Pipari suuhun, toisella kädellä pidät kuonosta kiinni ja toisella yrität saada kameraa kuvauskuntoon. Siinä vaiheessa kun irrotin käden kuonosta, niin pipari oli kokonaan suussa. Liian iso kuitenkin kerralta nieltäväksi, joten ei muuta kuin pipari suusta pois ja uusi yritys. Sen jälkeen istuttiinkin niin kilttinä tyttönä pipari suussa :D

Vielä jäi siis itsellekin pipareita syötäväksi (voi harmi), kun ei tähän haasteeseen mennyt edes harjoituskappaleita...

Tästä se Joulu alkaa!

Snautserista Suomen Agilityvalio!

Itsenäisyyspäivän kunniaksi ja pitkän päivän päätteeksi Joensuussa Lilille kolmas SERT-A ja näin kautta aikojen kolmas FI AVA snautseri on tosiasia! Edelliset on vuodelta 2000, toivottavasti seuraavaa ei tarvitse odottaa yhtä kauan :) Sen voin kyllä jo sanoa, että seuraavan AVA-snautserin tekeminen jää jonkun muun tehtäväksi, tämä yksi riittää minulle :)

Olihan projekti, mutta ei Liliä siltikään päästetä vielä eläkkeelle vaikka niin joskus jo uhkailin :) Mutta nyt mietitään uusia tavoitteita ja ennen kaikkea nautitaan tästä yhteisestä harrastuksesta! Vaikka Lili onkin jo 6.5 vuotias, niin agilityn harrastaminen aloitettiin vasta vuonna 2010 ja ensimmäiset kisat oli vuorossa seuraavana vuonna. Joten vielä ei olla montaa vuotta ehditty kisakenttiä koluta :) Kisakirjastakin on täynnä vasta kaksi sivua - ekaa sivua täyteltiin kaksi ekaa vuotta ja toinen sivu täytettiin tämän vuoden aikana. Takana on ajettuja kilometrejä, vietettyjä tunteja, käytetystä rahasta puhumattakaan... Moni asia on mennyt kohdilleen - kasvattaja-Kirsilta huippu rotunsa edustaja, LAU:n treenipuitteet ja ennen kaikkea kokeneempien agilityharrastajien panostus tällaisten aloittelijoiden kouluttamisessa.

Unelmista totta... 

Itsenäisyyspäivänä herätys klo 4:00 ja matkaan klo 5:00 kohti Pohjois-Karjalaa toivoen, ettei lumimyräkkä häiritse matkantekoa suuremmin. Hannelekin suostui pienen taivuttelun jälkeen lähtemään Merrin kanssa Joensuuhun kisaamaan Vantaan sijaan. Mutta eipä onneksi jäädytty pohjoisessakaan!

Ensimmäiset radat tuomaroi Elina Hannikainen. Merrille ja Lilille molemmille siistit nollat.

Toisella radalla lähinnä kerättiin asennetta viimeiselle radalle ;) Pienen koiran aivoituksia ei aina ymmärrä.

Viimeiselle radalle vaihtui tuomariksi Johanna Nyberg. Tänä vuonna ollaan ehditty käymään neljällä Johannan radalla, joista saldona 3 nollaa ja yksi vitonen (toka vika rima). Hyvältä rata näytti nytkin, jos vaan Lili malttaa tehdä kontaktit kuten kahdella ekalla radalla. Milloinkohan viimeeksi on ollut kisoissa noin kuuliainen kontakteilla :D Ansapaikatkin ehdittiin jo hyvin merkata muiden suorituksia katsellessa, niin muisti itse olla niissä tarkkana.

Lopputuloksena perussiisti rata varmoilla kontakteilla ja siinä vaiheessa tuloslistalla toiseksi. Oltiin Lilin kanssa suoritusvuorossa vähän ennen puoltaväliä ja koirakoita oli lopulta poisjääntien takia vain 21, joten serti ei siirtyisi kakkossijaa pidemmälle. Kärjessä ollut triplanollan tehdyt pyrtsi oli jo valio, joten sertinsyrjässä oltiin kiinni. Olin kyllä aivan varma, että joku menisi vielä ohi.

Yleensä on tullut lähdettyä heti oman suorituksen jälkeen kävelemään ja tulokset on sitten käyty katsomassa vasta tulostaululta. Nyt oli pakko masokistina jäädä seuraamaan tilanteen kehittymistä. Ensin auton luona, kun kuulutukset kuului sinne asti hyvin. Tiukassa oli nollat. Aivan viimeiset koirakot piti mennä seuraamaan hallille. Olihan piinaavaa touhua... Kolmanneksi viimeisen koirakon luulin jo tehneen nollan, mutta vitonen meidän ohi kulkeneessa tuloslapussa komeili. Toiseksi viimeisenä lähdössä treenikaverit Marika & Waara, mutta virhe heillekin. Enää yksi jäljellä jännitettävänä... Bordercollie... Hyppy, putkeen, A:lle, kontakti, hyppy, hyppy ja putkeen. Mutta VÄÄRÄÄN putkeen! Ja sen tuuletuksen kuuli muuten koko halli!!! Toisen epäonni on toisen onni, mutta kuuluu lajin henkeen :) Seuraavan kerran kun satutaan heidän kanssaan samoihin kisoihin, niin annetaan sitten sitä kovemmatkin kannustukset ;) Mutta mikä helpotus, että se viimeisen sertin jahtaaminen oli vihdoin ohi. Olishan sitä ollut aiemminkin tarjolla, mutta aina jotain käynyt. Milloin on ollut parin päivän päässä tai sitten yhden tassun päässä.

Huomenna muuten kuohuviinipullo poksahtaa :) Lilikin pääsee taas vinguttamaan ihkua palloaan, se on parasta palkinto se :) Yritetään ottaa näistä kemuista myös virallinen poseerauskuvakin. Heti kisan jälkeen ei poseerattu palkintojen kanssa, vaikkakin märkä koira kivihiekassa "pyöritettynä" onkin sitä lajin realismia :)

Ovikoriste jouluksi :)

Silmäluomikirurgiaa ja vuoden viimeisiä treenejä

Alkaa Milankin olla jo siinä iässä, että pitää turvautua silmäluomikirurgiaan :) Milanille ilmestyi jo loppukesästä pari pattia vasemman silmän silmäluomeen, jonka takia silmä rähmi aika reippaasti. Kerran niitä jo käytiin eläinlääkärillä näyttämässä - silloin isoin patti puristettiin tyhjäksi mönjästä ja saatiin silmävoiteet. Mutta eipä tuohon vaivaan muu auta kuin leikkaus... Joka ei tietysti ole niin yksinkertainen asia, kun silmäluomesta ei voi kovin paljon poistaa, ettei mene liian tiukaksi. No, Milanillahan on vähän löysät silmäluomet, joten kiristämisen varaa olikin :) Suurin patti oli ilkeästi vielä aivan kyynelkanavan vieressä. Ennen leikkausta oltiin viikko antibiottikuurilla ja kerran käytiin välissä patit tyhjentämässä, että pienenisivät mahdollisimman paljon  leikkaukseen mennessä.

Leikkaus oli viime perjantaina ja lopputuloksena poistettiin kolme luomikasvainta. Patologilta tulee myöhemmin vastaus, että mitä laatua ovat. Mutta tämän tyyppiset kasvaimet eivät kuulemma ole mitään harvinaisuuksia vanhenevilla koirilla. Silmäluomi on tällä hetkellä vielä vähän kiristetyn oloinen, mutta pitäisi venyä ajan mittaan normaaliksi. Toivon mukaan karvatkin kasvaa takaisin hyvin nopeasti. Olisi ehkä pitänyt vastata toisin kysymykseen, että onko tämä näyttelykoira ;) Pandasilmäinen snautseri ei ole ehkä kaikkein kaunein...

Ehkä en ihan heti jo pitkäksi päässyttä turkkia nypikään, peittää päälaen karvat edes vähän todellisuutta, vaikka silmäluomi näyttää muuten jo siistiltä. Vielä kun pääsisi kauluristakin eroon, tuo pönttö on kyllä niin vihoviimeinen kapistus. Ensimmäiset pari päivää tapeltiin sen kanssa lenkillä, mutta nyt onneksi lenkit onnistuu ilmankin. Voiko elämä enempää potkia päähän, tuumii Milan. Silmäluomi leikattu, pönttö päässä ja vielä hirveät lumipallerot jalassa...

Mutta elämä on :)

Lili puolestaan on käynyt tekemässä vuoden viimeisiä treenejä, tokoilut on tauolla joulukuun ja agility helmikuuhun asti. Paitsi mitä nyt käydään kisaamassa Joensuussa itsenäisyyspäivänä :) Ratapiirrokset tulee kunhan Bloggeri lopettaa kuvien kanssa kiukuttelun...

Lili on kyllä palkkansa ansainnut. Tiesin mitä Kotkasta kokeen jälkeen neidille ostaa. Tietysti vähän vähempikin kiinnostus riittäisi. Kun videota kuuntelee äänen kera niin ymmärtää miksi :) Ja tuota se tosiaan jaksaa niin kauan kun vaan antaa pallon olla...

Nomi puolestaan kävi vaan piipahtamassa tuolla Ruotsin puolella. Ollaanko me muut vähän kateellisia :) Matkakertomusta voi lukea täällä.