keskiviikko 21. helmikuuta 2018

Vauhdikas kisavuoden aloitus

Sunnuntaina tämän vuoden ensimmäiset kisat reilun 2 kk tauon jälkeen. Aloitus on tunnetusti ollut vaikeaa, ainakin Lilin kanssa aiemmin. Lauantai meni talkoohommissa ja tuomari Janne Karstusen ratoja ja niiden tuloksia ihmetellessä pöytäkirjanpitäjänä. 1-luokan radat vaikutti hieman haasteelliselta, mutta tuloksia niistä tuli kuitenkin kohtuullisesti. 2-luokan radat oli todella vauhdikkaita profiililtaan ja tulospalvelukin nopeaa kun lähinnä sai ohjelmaan näpytellä hyl-tuloksia. Tuomarille taisimme vitsaillakin että nämä 2-luokan radat voisi ihan hyvin olla seuraavan päivän 3-luokat radat ;) No kovasti ne tutuilta näyttikin :D

Ennen kisoja oli tavoitteena mennä rennosti kaikki tai ei mitään tyylillä ilman turhia varmisteluja ja katsoa mihin se sitten riittää. Radat oli teknisesti helpot, mutta vauhti toikin sen omansa haasteensa. Onneksi Ilsakin on alkanut paremmin irtoamaan, muuten olisi tullut suorilla juoksukisassa häviö. Ulkona paukkui pakkanen, mutta sisällä saatiin nautti halliremontin tuloksista lämpötilan pyöriessä n. +10 asteen paikkeilla.

Hyppyradalla aloitettiin varsin räväkästi. Nollia tuli paljon kun ihanneaikakin oli varsin löysä, mutta Ilsan kanssa pingottiin sen verran vauhdilla että oltiin jopa palkinnoilla shelttien seurassa. Sertiin jäi puolisen sekuntia.



Agiradoilla sama vauhtiteema jatkui. Hyl tuli heti toisen esteen jälkeen kun Ilsa lipsahti putken väärään päähän, hups. Irtoamistreenit tuottaa selvästikin tulosta ;) Lopussa annoin mennä puomin pitkäksi ihan treenimielessä, että saatiin seuraavaa rataa ajatellen hyvä osuma. Käännöksiä on vieläkin treenattu ihan liian vähän...


Ilsan kanssa on ollut aiemmin haasteena saada irtoamaan putkiin kontaktin ohi ja treeneissä ei ole varmaan koskaan lipsahtanut putkeen vastakäännöksellä. Kisassa tuli sitten sekin koettua ;) Tosin sekin varmasti vaikutti että ensimmäisellä kerralla hypyltä mentiin putkeen, joten taisi jäädä pikkuneidille ajatus siitä päälle. Joka tapauksessa pitää alkaa olla tarkempi näiden kanssa.


Vaikka tulokset ei ollut ihan parhaat mahdolliset niin muuten menoon sai olla tyytyväinen. Vauhtia riitti, kontaktit toimi ja muutenkin ollaan menty eteenpäin. Pian taas jatketaan! 


 

tiistai 23. tammikuuta 2018

Tammikuun agilityvalmennukset

Kisoista on ehkä pidetty taukoa, mutta muuten agilitysta ei. Viikkotreenit, omatoimitreenit sekä valmennukset ovat pitäneet kiireisenä. Ja edistystäkin on ollut havaittavissa, mutta silti tuntuu että helmikuun kisat olisi tulossa liian aikaisin? Kun kaikki pitäisi olla täydellistä, mutta toisaalta, voiko sitä odottaa kun koiralla on ikää 2.5 vuotta ja treeniä takana 1.5 vuotta?

Joulukuun puolella ehdittiin käydä sekä Katin että Marin valmennuksessa. Katin valmennuksen teemana oli esteosaaminen ja kyseisen treenin perusteella taso kepeillä ja puomilla oli sangen surkea... Tehtiin punaisten pallojen treeniä tai siis yritettiin. Ei voi leikata kepeille eikä tehdä kunnollista päällejuoksuakaan niin hankalaksi menee. Itsenäinen puomin loppuun asti meneminen ja kääntyminen taaksepäin? Juu ei, tosin ei ole kyllä treenattukaan. Hieman ketutti kyseisten treenien jälkeen, mutta sehän on paras motivaatio tuleviin treeneihin ;)


Ennen vuoden vaihdetta treenattiin Marin johdolla radan suunnittelua, koiran linjoja ja mikä olisi nopein vaihtoehto. Osittain treenillä valmisteltiin näihin uudempiin agilityn lajeihin (snooker?), jossa pitää itse suunnitella rata. Tämän kokemuksen perusteella pysymme edelleen perinteisessä agilityssä, jossa ratasuunnittelu jätetään tuomarille ;) Loppuun tehtiin myös ihan ratatreenikin ja sehän sujui oikein mallikkaasti. Eniten haasteita tuotti kepeille vienti - vaikea kulma yhdistettynä houkuttelevaan hyppyyn vieressä. A-putki erotteluun kokeiltiin eri vaihtoehtoja, itse ei olisi ehkä älynnytkään kokeilla, mutta ehkä tämä taas osoitti että joskus niitä vaihtoehtoja oikeasti kannattaa miettiä eikä mennä ensimmäisen vaihtoehdon mukaan. Nämä testattiin a) 8-9 välille persjättö ja putki jää ohjaajan oikealle puolelle, hypyn jälkeen A oikealla puolen ja A:lta käännös 12 putkeen poispäinkäännöksellä (käännös ajoissa juoksarikoiralle) b) alku muuten sama, mutta hypyn jälkeen A vasemmalla puolen ja lähetys putkeen (tämä oli kiva!) c) kasihypyltä lähetys putkeen, A jää vasemmalle puolelle, leikkaus 10 hypylle (hyvin irtoavan vaihtoehto). Putki-puomierottelut toimi hyvin sekä puomin kontakti käännöksessä.



Uuden Vuoden aaton perinteisiin kuuluu hallilla käynti ennen (muiden) juhlimisen ja räiskimisen aloitusta. Sekä Ilsa että Lili kävi juoksemassa viikkotreeniradan. Ohjaajaa vähän hapotti :D Teemana itsenäiset takaakierrot ja kepeillä nähtiin että Ilsan keppitreenit ovat tuottaneet tulosta. Vauhti ei ollut enää paras mahdollinen kun raukka joutui vetämään radan toistamiseen putkeen kameran teknisten ongelmien takia. Mutta vaikka vähän väsyttäisikin niin hommaa ei jätetä kesken!


Ennen tammikuun valmennusviikonloppuna treenattiin jälleen viikkorataa. Hauska rata ja pätevä pieni :D


Viime lauantaina oli vihdoin vuorossa Katin valmennus teemalla "esteiden ohitus ja ohjauksiin tuleminen". Ja juuri kun on saanut koiran irtoamaan edes jotenkin irtoamaan ja estehakuiseksi muutenkin :D Harmi ettei tullut videota, sen verran hienosti Ilsa näytti osaamistaan :)

Kakkosen takaakiertoon lähetys niin että itse on enemmän siivekkeen takaosassa ja rintamasuunta siivekkeen mukaisesti. Huolellinen lähetys vitoselle ettei käy kuten ensimmäisellä kerralla jolloin Ilsa meni putken suusta ohi ja hyppäsi koko putken yli :D 6-7 välille valssi toimi paremmin minillä kuin puolivalssi. Kasille sylivekki tai sylkkäri (vaatii enemmän treeniä). 12 tultiin oikein pelkällä tässä-käskyllä. Etukäteen eniten huolettanut kohta eli puomilta kepeille onnistui myös ekalla, oho. Vastaisella hypyn ohi ja lähetys kepeille, jotka pujoteltiin nätisti loppuun hypyistä ja ohjaajan taaksejäännistä huolimatta. Hyvin irtosi 16 takakiertoon, jonka jälkeen jatkon ehti ohjaamaan hyvin. 20 hypyltä lähetys kepeille ja sen jälkeen puolen vaihto ja taaksejääminen. Ei mitään ongelmaa! 


Sunnuntaina jatkettiin Marin valmennuksella ja kas, teemana oli samaa esteiden ohitusta ja vaikutteita oli myös otettu erään SM-kisojen tuomarin radoista.

Kepit onnistui vasta kolmannella yrittämällä - ensin hätäiltiin alussa (anna koiran aloittaa rauhassa) ja sitten lopussa (persjättö ajoissa valmiiksi). 3-4 väliin takaakiertovalssi saksalaista parempi jatkon linjaa ajatellen. 6 hyppy oli enemmän tyrkyllä kuin kuvassa mutta vauhdilla tultiin 8 hyppy joka kerta tässä-käskyllä. Puomille hieno juoksari putken leijeröinnistä huolimatta! Tosin ei kokeiltu kuin kerran, enempää ei uskaltanut onneaan koittaa ;) Tänään olikin sitten ongelmia takaakiertojen kanssa, näitäkin siis taas vahvistettava kun sisäpuolen hypyt ovat alkaneet sujua paremmin. Keppien aloituksessa tai lopetuksessa ei ongelmia vaikka oli vaikeaa kulmaa ja sivuttaisetäisyyttä. 19 takaakierto meni hätäilyksi, mutta sinne kulmaan voinut jäädä asumaankaan jos meinasi ehtiä tekemään 23-24 väliin persjätön. Putkesta putkeen mentiin hippulat vinkuen, persjättö tosin kannattaa ajoittaa lähemmäs hyppyä kuin putkea ettei koira tee ylimääräistä linjan korjausta. Kiva treeni!

Toinen puolisko treeniajasta käytettiin gambleriin eli mustat pallot rajatun alueen sisäpuolelle. Odotusarvot oli aika heikot, lopputulos sama ;) Ei vaan riitä irtoavuus varsinkaan ratatreenin jälkeen että pystyisi ohjaamaan kuvion läpi niin että ohjaaja on nauhalla merkatun rajan ulkopuolella. Irtoamista on toki hyvä harjoitella lisää, mutta ehkä alkuun lyhyemmällä välimatkalla.  


Helmikuussa olisi sitten jo kisojen vuoro? Kisat joissa oli tarkoitus vasta aloittaa Ilsan kisaura ;)


perjantai 22. joulukuuta 2017

Hyvää Joulua!

Tahdon sydämeesi joulun tuoda 
puhtaan valkoisen, lämpöisen ja suloisen 
ja ruusunpunaisen. 

Tahdon helliä sua herkuilla ja 
joulusaunalla. Tahdon paijata ja 
halia sua roppakaupalla.


maanantai 4. joulukuuta 2017

Vuoden 2017 päätöskisat

Puolisen vuotta sitten suunnattiin Ilsan kanssa ensimmäisiin virallisiin kisoihin Kotkaan. Lauantaina oli suuntana sama paikka ja edelleen aivan liian lyhyiden yöunien jälkeen. Ei tämä aikainen herääminen vielä vuosia sitten näin vaikealta tuntunut, mutta ehkä sitä alkaa tulla itse vanhaksi sitten ;) Mukaan saatiin myös Hannele ja Merri.

Ajomatkaan varattiin hieman enemmän aikaa ettei tarvitsi Haminan rännissä liukastella. Ajokeli oli onneksi kohtuullinen ja uusittu 6-tie Lpr-Taavetti välillä vielä nopeutti matkaa, joten oltiin kerrankin hyvissä ajoin perillä. Taidettiin olla jopa ensimmäiset ilmoittautujat ;)

Mineillä ja medeillä oli tuomarina Mika Kangas; sen verran uusi tuomari ettei hänen radoillaan olla aiemmin oltukaan. Ilsan kanssa oli tähän päivään lähtiessä vain yksi tavoite - tuplanolla agilityradoilta, jolloin saataisiin SM-nollat mukavasti kasaan jo tässä vaiheessa. Agilityradat oli heti ensimmäisenä vuorossa, joten nyt ei ollut varaa harjoitella.

Ensimmäinen rata vaikutti oikein sopivalta meille. Aika moni mini teki alun toiselta puolelta; itse en edes harkinnut kyseistä vaihtoehtoa. Keinun jälkeistä hyppyä tiesin jo varoa etukäteen, mutta ehkä vähempikin varmistelu olisi riittänyt ;) Kun pääasiassa treenataan ja kisataan keinonurmella niin taas oli vähän etukäteen mietinnässä että mitä Ilsa tykkää hiekkapohjasta, se on joskus tuntunut huonommalta alustalta.

Rata lähti hyvin liikkeelle ja Ilsa kääntyi hyvin kolmoshypyn puomille. Puomilla alkoi syystä tai toisesta himmailemaan, joka tietysti toi oman jännityksensä kontaktin suhteen. Edellisen illan treeneissä otti myös muutamat lentokeinut, mutta nyt mentiin molemmat kontaktit mallikkaasti. Kepit aloitti myös todella epävarmasti, mutta yhdessä tsempattiin ne loppuun. Koko rata tuntui vähän tahmealta ja lopun olisi voinut ohjata paremminkin, mutta niin vaan radalta nolla ja päästiin vielä palkinnoillekin!



Yksi rata hoidettu, toinen vielä jäljellä ;) Toka rata oli pitkälti edellisen pohjille tehty, ansoja oli vaan laitettu matkan varrelle jokunen. Ilsan kanssa ei ole vielä kovin paljon erotteluja treenattu, kun on vielä aika kuuliaisesti mennyt minne on ohjattukin. Tokalla radalle Ilsa löysi taas normaalin menohalunsa, mutta olihan radalla tapahtumaa. Kaksi hylkyä ja yksi vitonen oli enemmän kuin lähellä, tuollaisista pelastuksista on saanut Lilin kanssa vain haaveilla :D Mutta Ilsa oli kiltti tyttö ja teki toisen nollan putkeen! Sen verran haastava rata, että tuollakin esityksellä sijoituttiin toiseksi :D Radan tapahtumat oli liikaa kameran muistikortillekin, joten kaksi vikaa estettä (putki-hyppy) jäi videolta pois.



Hyppyradalle oli kiva lähteä ilman mitään paineita, kaikki tai ei mitään asenteella. Rata olikin varsin juostava profiililtaan, Ilsa hyvässä vireessä, mutta harmi vaan pientä ohjaajan virhettä lopussa. Triplanolla oli enemmän kuin lähellä, mutta tuuri näköjään käytettiin loppuun jo edellisellä radalla.



Tavoite saavutettu, SM-nollat kasassa! Paitsi ehkä ettei sittenkään, kun selvisi että vuoden 2018 kriteereistä päätetään vasta myöhemmin?!? Sehän on kätevää kun kaudesta on jo puolet mennyt? Eiköhän nämä pitäisi päättää jo etukäteen?

Tämän vuoden osalta kisat oli tässä. Pari valmennusta on vielä joulukuussa vuorossa, kisoissa jatketaan sitten tammi-helmikuussa.

sunnuntai 26. marraskuuta 2017

Pois mukavuusalueelta

Yksi tärkeimpiä syitä miksi ilmoitin Ilsan tälle vuodelle kahteen eri valmennusryhmään sekä viikkotreeneihin oli että joku ulkopuolinen saisi piiskattua ohjaajaa parantamaan suoritusta vaikka välillä tuntuisi turhalta pilkun viilaukselta ja toisaalta parantamaan koiran teknistä osaamistasoa eikä mennä aina helpomman kautta. Minikoiran kanssa kun pärjää yllättävän pitkälle juoksemisella ;)

Launtaina (taas aamuvuorossa) jatkettiin Marin valmennuskerralla numero 2. Viime kerran jälkeen ollaan kovasti treenattu kotiläksyjä eli puomin juoksukontaktia, mutta ei suoritusvarmuus ole vieläkään sitä tasoa mitä pitäisi. Tämän kerran valmennus aloitettiin virtuaalikoira harjoituksella eli piti suorittaa lyhyt rata kuin ohjaisi omaa koiraa ja tämä yksinjuoksentelu sitten videoitiin ja kellotettiin. Joskus aiemminkin on treeneissä pitänyt arvioida etukäteen radan suoritusaika ja yhtä lailla pieleen meni silloinkin arviointi kuin nytkin :D Ilsan kanssa kipitettiin rata noin 5 sekuntia nopeammin kuin mitä yksinäni. Tämä heitto ei sisänsä tuota ongelma kun juoksuvoimaa on ohjaajalla vielä reservissä, joten yleensä ehtii ihan hyvin joka paikkaan. Oikeasti nopean koiran kanssa ei ole ehkä varaa tehdä noin isoa arviointivirhettä tai sitten oltaisiin jossain myöhässä.

Virtuaalikoiraharjoitus toimii hyvänä lämmittelynä ja sen jälkeen päästiinkiin asiaan eli ratatreeniin. Kevyet sellaiset 30 estettä :D Rataantutustumisessa ajattelin että nyt olisi hyvä kun olisi osaava ja irtoava koira niin pääsisi testaamaan kepeille ja myöhemmin keinulle ja putkellekin leijeröintiä. Leijeröinnin treenaus on ollut pitkään suunnitelmissa Ilsan kanssa, mutta vielä se on jäänyt kun vaikeuksia tuottaa irrota edes putkeenkin kontaktin alla. Kerta harjoituksissa oltiin ja vaihtoehto leijeröinnille olisi ollut juosta ihan helkkarin paljon pidempi matka, niin ei muuta kuin minikiituri radalle ja testaamaan :) Muutenkin rata oli eurooppalaisvaikutteinen, jossa rohkealla ohjauksella homma toimi parhaiten.

Ratatreeni tehtiin kahdessa osassa, ensin kuten itse oli suunnitellut ohjaukset ja sen jälkeen käytiin vielä Marin kanssa rata läpi. Suurta eroa ei ohjausvalintoihin tullut, lähinnä itse valitsin taas ne helpoimmat vaihtoehdot ;) Mutta ne leijeröinnit, ne toimi Ilsalla heti ensimmäisestä kerrasta ja vielä joka kerran! Olin ihan hämmästynyt! Myös takaaleikkaukset hypyille toimi joka kerta. Ekalla vedolla pieniä kauneusvirheitä kuten puomin kontaktia ja joku kielto putkesta ja taisi jäädä kepitkin kerran suorittamatta loppuun. Loppuun vetäistiin kuitenkin koko rata nollalla läpi! Tästä olisi saatu vielä siistimpi pätkä jos ohjaaja ei olisi hyytynyt jo puolessa välissä rataa, mikä lie tauti iskee päälle. Mutta Ilsa oli niin hieno!

Video vielä nollaradasta:

    

torstai 9. marraskuuta 2017

Kaikkea muuta kuin päätöntä treeniä

Viime lauantai aloitettiin pirteästi heti aamusta (not...) Etelä-Karjalan Koiraurheiluhallilla Katin toisella valmennuskerralla. Viime kerralla syyskuussa opiskeltiin ohjauksen linjoja ja samalla teemalla nytkin. Tosin taaskaan ei ohjaajia ihan niin helpolla päästy että oltaisiin käyty vain rata juoksentelemassa ;)

Sehän on jo tuttua että koira seuraa ohjauksessa eniten ohjaajan liikettä ja rintamasuuntaa, vähemmän käsiä tai suullisia käskyjä. Nyt tämä teoria pistettiin ensimmäistä kertaa itsellä testiin. Rata piti suorittaa niin että joku elementeistä - liike, kädet tai ääni jätetään ohjauksesta pois. Ilsa kun ei ole kovin hyvä irtoamaan esteille luonnostaan (toki parempaan suuntaan menee koko ajan) niin tehtiin ensimmäinen suoritus niin että ohjaaja ei saanut juosta vaan piti kävellä jolloin koira piti lähettää esteille riittävän kaukaa että ehtii seuraavaan kohtaan ohjaamaan. Pienessä hallissa tämä toimi yllättävän hyvin jo ensimmäisellä yrittämällä :) Seuraavaksi sama juttu, mutta ilman käsiä jolloin rintamasuunnan merkitys korostui entisestään. Tämä oli itsellekin ensimmäinen kerta vaikka kädetön ohjaus treeneissä ei mikään uusi keksintö olekaan. Ei vaan ole saanut aikaiseksi itse kokeilla, mutta tämän kokemuksen perusteella ei jää viimeiseksi. Sangen opettavaa ja työlästä!

Pieni tauko väliin ja sitten jatkettiin taas. Videolle päätyi treeni ilman ääntä ja käsiä, viimeinen setti mentiin vielä kävellen ilman käsiä ja ääntä :D



Loppuun ehdittiin treenailla vielä yksittäisiä tekniikkajuttuja. Vihdoin saatiin Ilsalle toimimaan takaaleikkaus hypylle ilman mitään apuja ja teki vielä aika tiukasta kulmasta. Minikoiran kanssa on tullut opeteltua ihan uusia tekniikoita kuten vippausta (toimi hienosti perjantain ryhmätreeneissä) ja nyt sylkkäriä. Poispäinkäännös on edelleen vaikea. Maailmalta kantautuu myös uusia ohjauksia, jotka pitäisi ottaa myös treenilistalle. Tällä hetkellä tuntuu että suurin osa treeniajasta menee edelleen puomin kontaktin kanssa tapellessa, taitaa olla kohta paluu perusteisiin edessä.

sunnuntai 29. lokakuuta 2017

Monenlaisia tuloksia ja vatsavaivoja

Kotka, Sipoo, Savonlinna, Jyväskylä, Joensuu, Imatra ja Kouvola - Ilsa on harrastanut kotimaan matkailua agikisojen muodossa ;) Yleensä on tuntunut turvallisemmalta aloittaa kisaaminen omissa kisoissa, mutta SM-kisoista johtuen LAU järjesti vain yhdet tavalliset kisat ja vasta syksyllä niin vieraista se oli aloitettava. Tosin ei Lilikään kisannut kuin yhdet 1-luokan kisat kotihallissa ja seuraavaksi vasta ekat 3-luokan kisat.

Lauantaina oli sitten vuorossa ensimmäiset kotikisat. Lyhyt kisamatka on aina plussaa, varsinkin jos aloitus on klo 9. Tuomarina piti olla kaikilla radoilla Salme Mujunen, mutta suuresta osallistujamäärästä johtuen mineille ja medeille vaihtui kahdelle ekalla radalle Marjo Heino. Tämä muutos ei ensi alkuun suuresti innostanut aiemman kokemuksen perusteella, vaikka Lili tuplanollan silloin tekikin ja Nomi nappasi yhden LUVAN itselleen. Jos oletuksena oli hitaita ratoja snautserin tyyppiselle koiralle, niin nyt sitä vauhtia olikin tarjolla!



Hyppyradalla aloitettiin ja siinä pidettiin vauhtia koko matka alun slalomista koko kentän mittaiseen loppusuoraan asti. Tästä olisi kiva saada uusinta. Suurin osa virheistä tuli koirakoille heti alun slalomeissa ja niin Ilsallekin. Tiesin että on riski vetää koko matka samalla puolella kun Ilsa hakee helposti takaakiertoja. Vaihtoehtoisia, varmempia ohjaustapoja olisi ollut monia, mutta joskus sitä on vaan testattava meneekö oppi perille. Hylky siis neloshypyllä (ja myöhemmin vaan huolimatonta ohjausta). Tätä käytiin treenaamassa sunnuntaina vielä hallilla ja sama virhe toistui monen monta kertaa. Ottanut pieni Lilistä mallia ;)


Ensimmäisellä agiradalla kauhua herätti puomilta putkelle vienti, kun Ilsa on taas alkanut puomin kontaktia loikkimaan. Myös keppien kulma oli haasteellinen ja radalla riitti monta muutakin hankalaa kohtaa huonosti putkiin irtoavalla kontaktihimoisella koiralla. Lopulta niistä vaikeista kohdista selvittiin paremmin, tosin eka virhe tuli heti kepeillä. Jos Ilsa olisi keskittynyt enemmän tekemiseen eikä kurkku suorana huutamiseen niin nämä olisi ollut tehtävissä itsenäisestikin. A:lta kontaktivirhe ja keinustakin tuli kerran ohi (persjättö vähän myöhässä), mutta hei, puomi onnistui ja ne putket :D Ja yksi poispäinkäännös (ihan pakko oli päästä testaamaan)! Rv 15 + yliaikaa. Hauskan haastava rata, tämä pitäisi päästä kyllä testaamaan uudestaan.




Viimeiselle radalle vaihtui tuomariksi Salme ja alkuun rata vaikutti tosi helpolta, mutta kyllähän sielläkin niitä haasteita riitti. Jotta vältyttäisiin edellisen radan "räksytän vaan ohjaajalle" menosta en leikittänyt Ilsaa yhtään ennen rataa vaan päinvastoin syöttelin nameja että pysyisi rauhallisempana. Oli sillä merkitystä tai ei niin teki kuitenkin siistin radan ilman turhempia varmisteluja esim. kepeille tai A:n jälkeiselle niistohypylle. Vauhti ei edelleenkään ole ihan parasta mahdollista, mutta toivottavasti tämä johtuu vain juoksujen jälkeisestä "masennuksesta" eikä mistään muusta. Viides nolla Ilsalle joka tapauksessa eli tuplaa vaille enää ;) Ehkä vielä joku kisa tänä vuonna kisataan.




Kisojen jälkeen käytiin vielä varmistamassa että Ilsa kisaa jatkossakin mineissä. Virallisessa SAGI mittaustodistuksessa merkintä 33-34 cm heti ensimmäisellä tuomarilla. Sama tuomari antoi Lilille osallistumisoikeuden pikkumakseihin. Onkohan Lili kutistunut kun mittaus antoi nyt tulokseksi 44-45 cm kun aiemmat mittaukset on aina ollut vähintään 46 cm? Ehkä vanhuus tekee tehtävänsä tässäkin asiassa. Lili täyttää ensi keväänä jo 11-vuotta, joten tuskin pitkää uraa tulee tässä uudessa luokassa tekemään, mutta pitäähän sitä muutama kotikisa ainakin testata kun toisella sitä intoa ja taitoa vielä riittää vaikka muille jakaa. Makseissa ei kisata enää missään nimessä vaikka hyppykorkeudet laskevatkin. Nomi mitattiin myöskin miniksi, tosin siihen vaadittiin kolmen tuomarin mittaus kun ensimmäinen laittoi rajatapaukseksi eli 34-35 cm ja samaan mittaan päätyivät muutkin. Nomi on vissiin sitten kasvanut kun olisikohan aiemmin ollut 33 cm ja sama tuomari mittasi sen alunperin kuin nyt mittaustilaisuudessa ;) Uri mittattiin myös selväksi mediksi 37-38 cm. Nomi ja Uri ei välttämättä kisaa ikinä, mutta kerta mittaustodistus kuitenkin tarvitaan jatkossa niin onpahan sekin hankittu.

Oli sitten tuuria tai jotain mutta, mutta omat koirat on hyvin aina onnistuneet välttämään kaikenlaiset tautiepidemiat ja harvoin ne muutenkaan sairastelee. Torstaina Uri alkoi oksentelemaan vähän, paaston oli jo aloittanut edellisenä päivänä. Perjantaina oli jo selvästi vaisun oloinen, mutta ajattelin vielä aamusta että tämä voisi mennä vielä paastolla ja kotihoidolla ohi. Töistä tultuani kävi selväksi että nyt tarvitaan jotain muutakin kuin tassusta pitämistä niin kipeän oloinen koira oli. Onneksi onnistuttiin vielä saamaan samalle illalle aika, ettei tarvinnut päivystyksen varassa olla viikonloppua. Tutkimuksissa ei löytynyt mitään erikoista ja oletuksena oli että kyseessä oli vaan ärhäkämpi vatsa- ja suolistotulehdus. Klinikalla Uri sai nesteytystä nahan alle sekä oksennuksenestolääkkeen, kotiin saatiin vielä antibiootit ja pari muuta mahan suojalääkettä. Illalla Uri olikin jo selvästi levollisempi, ruoka ei maistunut edelleenkään. Launtaina päivällä oli jo varsin pirteä ja suostui jo vähän herkkuja syömään. Illalla ei nekään enää kelvanneet. Sunnuntaina aamusta oli taas vaisumpi, maha sen kuin murisi mutta mitään ei suostunut syömään. Kakkasi kuitenkin normaalisti ne vähät syömiset. Päivän olin sitten itse agilityhallilla kisatalkoissa, vähän jännitti että missäköhän kunnossa koira olisi kun tulisin kotiin. Normimittapuulla ihan ok, Uriksi aika laama ;) Lähdettiin porukalla pienelle metsälenkille (nälkää kasvattamaan?) ja kaupan kautta kotiin jos jokin herkku vaikka maistuisi. Tämä alkaa jo muistuttaa aikaa kun Nomi oli kantavana ja ei todellakaan suostunut syömään mitään vaikka pitäisi. Tai jos jotain suostui joskus syömään niin ei sitä ainakaan toista kertaa syöty. Vyötärön vararavinnolla ja pyhällä hengellä elelee näköjään pitkään? Urille sain vähän jauhelihaa alas (enemmän tai vähemmän väkisin) sekä Nutri Plussaa on laitettu suoraan suuhun perjantaista lähtien. Onneksi sentään juo itse edes vähän. Illalla näyttikin että syöminen auttoi, mutta yö sitten menikin valvomiseksi kun ulos piti päästä puolen tunnin välein. Lääkekuuri jatkuu vielä pari päivää, mutta jos ei pian ala ruoka maistumaan niin uusi eläinlääkärireissu ja jatkotutkimukset on edessä.